Luterilaiset tunnustuskirjat

Etusivu > Augsburgin tunnustuksen puolustus > IV uskonkohta: Vanhurskautus. Usko Kristukseen vanhurskauttaa

Tunnustuksen puolustus: IV uskonkohta. Vanhurskautus

Usko Kristukseen vanhurskauttaa

Ettei nyt kukaan luulisi meidän puhuvan sellaisesta uskosta, joka ei mitään vaikuta, pelkästä historiallisesta tiedosta, meidän on aluksi selitettävä, miten usko ihmisessä syntyy. Sitten haluamme toisaalta osoittaa, että usko vanhurskauttaa, ja sen, miten tämä asia on käsitettävä, ja toisaalta kumota vastapuolelta esitetyt syytökset. Luukkaan viimeisessä luvussa (Luuk. 24:47) Kristus käskee nimessään saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Evankeliumihan osoittaa, että kaikki ihmiset ovat synnin alaisia ja että he kaikki ovat vikapäät iankaikkiseen vihaan ja kuolemaan. Samalla se tarjoaa Kristuksen tähden syntien anteeksiantamuksen ja vanhurskautuksen, joka otetaan vastaan uskolla. Parannussaarna, joka osoittaa meidät syyllisiksi, saattaa omattunnot todellisten ja vakavien kauhistusten valtaan. Näin pelästytettyjen sydänten on määrä taas saada lohdutus. Se tapahtuu, jos he uskovat Kristuksen lupaukseen, että meillä hänen tähtensä on syntien anteeksantamus. Tämä usko, joka noiden ahdistusten alaista ihmistä rohkaisee ja lohduttaa, ottaa vastaan syntien anteeksiantamuksen, vanhurskauttaa ja tekee eläväksi. Juuri tämä lohdutus tietää uutta, hengellistä elämää. Kaikki tämä on selvää ja ilmeistä. Hurskaat ihmiset voivat sen käsittää, ja siitä on kirkon todistus. Vastapuoli ei sitä vastoin pysty missään sanomaan, miten Pyhä Henki annetaan. He kuvittelevat, että sakramentit tuovat mukanaan Pyhän Hengen sen johdosta, että ne toimitetaan, ilman vastaanottajassa tapahtuvaa oikeaa muutosta, ikään kuin Pyhän Hengen lahjoittaminen olisi merkityksetön tapahtuma.

Me puhumme nyt sellaisesta uskosta, joka ei ole mikään joutava aate, vaan joka vapauttaa kuolemasta, synnyttää sydämissä uuden elämän ja on Pyhän Hengen työtä. Tällainen usko ei esiinny rinnan kuolemansynnin kanssa, vaan missä sellaista on, se saa aikaan hyviä hedelmiä, kuten tuonnempana tulemme osoittamaan. Voidaanko jumalattoman ihmisen kääntymyksestä tai siitä, miten uudestisyntyminen tapahtuu, enää yksinkertaisemmin ja selkeämmin puhua? Tuokoot esiin tuosta rannattomasta sententia-kirjallisuudestaan 4 yhden ainoankin lausuman, joka selittäisi uudestisyntymisen tapaa. Puhuessaan rakkauden perustilasta he kuvittelevat ihmisen ansaitsevan sen teoillaan eivätkä opeta, että se saadaan sanan kautta. Niinhän tätä nykyä kasteenuusijatkin opettavat. Jumalan kanssa ei päästä kosketuksiin eikä häntä voida käsittää muutoin kuin sanan kautta. Sen tähden vanhurskautus tapahtuu sanan kautta, niin kuin Paavali sanoo: (Room. 1:16) "Evankeliumi on Jumalan voima itsekullekin uskovalle pelastukseksi", ja taas: (Room. 10:17) "Usko tulee kuulemisesta." Jo tämänkin perusteella voitaisiin todistaa, että usko vanhurskauttaa. Jos nimittäin vanhurskautus tapahtuu yksinomaan sanan kautta ja sana taas voidaan ottaa vastaan vain uskolla, seuraa tästä, että usko vanhurskauttaa. On kuitenkin olemassa muita, merkitsevämpiä perusteita. Sen tarkoitus, mitä tähän asti olemme sanoneet, on ollut osoittaa, millä tavoin uudestisyntyminen tapahtuu, ja tehdä ymmärrettäväksi, minkälainen on se usko, josta me puhumme.

Nyt aiomme osoittaa, että usko vanhurskauttaa. Heti alkuun meidän on huomautettava lukijoille siitä, että yhtä tärkeää kuin on pitää kiinni sanasta, jonka mukaan Kristus on välimies, yhtä tärkeää on puolustaa sitä, että usko vanhurskauttaa. Millä tavoin Kristus näet voi olla välimies, jos me emme käytä häntä välimiehenä vanhurskautuksessa, siis jos emme tajua, että meidät juuri hänen tähtensä luetaan vanhurskaiksi? Mutta tämähän on uskomista ja luottamista Kristuksen ansioon, siihen että Jumala juuri hänen tähdensä varmasti tahtoo nyt olla meille lempeä. Edelleen samoin kuin tulee puolustaa sitä totuutta, että Kristuksen lupaus on lain lisäksi välttämätön, aivan yhtä välttämätöntä on puolustaa sitä, että usko vanhurskauttaa. Laki ei näet opeta lahjaksi tapahtuvaa syntien anteeksiantamusta. Lakia ei liioin voida täyttää, jos ei ensin ole saatu Pyhää Henkeä. On siis pakko puolustaa sitä totuutta, että Kristuksen lupaus on välttämätön. Tätä ei kuitenkaan voida ottaa vastaan muutoin kuin uskolla. Siispä ne, joiden mukaan usko ei vanhurskauta, hävittävät evankeliumin ja Kristuksen ja opettavat pelkästään lakia.

On kukaties myös niitä, jotka kuullessaan uskon vanhurskauttavan käsittävät sen tarkoittavan vain alkua eli sitä, että usko on vanhurskautuksen alku tai valmistusta siihen. Näin ei usko itsessään olisikaan se, mihin katsoen Jumala meidät hyväksyy, vaan sitä seuraavat teot. He kuvittelevat uskoa niin suuresti ylistettävän siitä syystä, että se on alku. Alkuhan on kaikessa tärkeintä, niin kuin sanotaan, (kr2) hyvin aloitettu on puoliksi tehty. (Platon, Lait 6 753 E.) Näinhän joku voisi sanoa, että alkeisopinnot tekevät joka tieteenalan tohtoriksi, koska ne ovat valmistuksena muille aloille, vaikka jokainen tieteenala tietysti itse koulii harjoittajastansa mestarin. Me emme ajattele uskosta tähän tapaan, vaan pidämme kiinni siitä, että heidät varsinaisesti ja todella juuri uskosta Kristuksen tähden luetaan vanhurskaiksi eli hyväksytään Jumalan edessä. Edelleen vanhurskautus merkitsee jumalattoman vanhurskaaksi tulemista eli uudestisyntymistä, ja näin se merkitsee myös vanhurskaaksi julistamista eli vanhurskaaksi lukemista. Raamattu puhuu näet kumpaankin tapaan. Tästä syystä tarkoituksemme on ensinnä osoittaa, että usko yksin tekee jumalattomasta vanhurskaan, toisin sanoen ottaa vastaan syntien anteeksiantamuksen.

Muutamia loukkaa tuo vähäinen sana YKSIN, vaikka Paavalikin sanoo: (Room. 3:28) "Päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja", ja niin ikään Efesolaiskirjeessä: (Ef. 2:8, 9) "Ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi", ja samoin Roomalaiskirjeessä: (Room. 3:24) "Saavat lahjaksi vanhurskauden." Jos ei tämä poissulkeva sana YKSIN heitä miellytä, pyyhkikööt myös Paavalin lauseista nämä poissulkevat sanat "lahjaksi", "ette tekojen kautta", "se on lahja" jne. Ovathan nämäkin poissulkevia. Mutta se, minkä me suljemme pois, on käsitys ansiosta. Emme me sulje pois sanaa ja sakramentteja, mistä vastapuoli meitä väärin syyttää. Sanoimmehan yllä, että usko syntyy sanasta, ja näin me korotamme saarnaviran aivan erityisen suureen arvoon. Uskoa tulee myös seurata rakkauden ja tekojen. Tästä syystä niitä ei suljeta pois siinä mielessä, etteivät ne seuraisi, vaan vanhurskautuksesta suljetaan pois luottamus omaan ansioon, jonka perustana on rakkaus ja teot. Sen me nyt aiomme selvästi osoittaa.

Augsburgin tunnustuksen puolustus - sisällysluettelo

Tämä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen käännös on Kirkon keskusrahaston omistama. Teksti on tarkoitettu tutkimus-, opetus-, ja opiskelukäyttöön. Tekstin saa hakea itselle, mutta kopioiminen ja edelleen levittäminen on ehdottomasti kielletty. Muuta kuin henkilökohtaista tutkimuskäyttöä varten tarvitaan erillinen lupa kirkon keskusrahastolta.


This translation of The Liber Concordiae is copyrighted by Kirkon keskusrahasto.