Schmalkaldenin opinkohdat

Taustaa
Schmalkaldenin opinkohdissa (latinaksi Articuli Smalcaldici, saksaksi Die Schmalkaldischen Artikel) evankeliset pyrkivät esittämään oman opillisen asialistansa mahdollista yleistä kirkolliskokousta varten. Taustalla oli paavi Paavali III:n vuonna 1537 esittämä kutsu saapua kirkolliskokoukseen seuraavan vuoden keväällä. Saksin vaaliruhtinas Juhana Fredrik pyysi Lutheria laatimaan selvityksen opinkohdista, joita voitaisiin käyttää paavin johtamassa kirkolliskokouksessa tai vastakonsiilissa. Selvityksessä tuli eritellä, mistä opillisista vakaumuksista ollaan katolisen osapuolen kanssa yksimielisiä, mistä luterilaiset eivät voi koskaan luopua ja mistä taas voidaan neuvotella ja joustaa kirkon ykseyden tähden. Lutherin laatiman tekstin tarkastukseen osallistuivat johtavat luterilaiset teologit. Schmalkaldenin liittokokouksessa 1537 opinkohtien hyväksymisestä ei tehty virallista päätöstä, mutta myöhemmin kirjoitus sai kasvavaa arvostusta luterilaisuuden sisällä, ja se otettiin 1580 tunnustuskirjojen kokonaisuuteen.

Sisällysluettelo

Päällekirjoitus
Esipuhe
Ensimmäinen osa
Toinen osa
Kolmas osa

Kristillisen opin kohdat

jotka oli tarkoitus esittää meidän puoleltamme kirkolliskokoukselle, jos sellainen olisi pidetty Mantovassa tai muualla. Näistä käy ilmi, mitä voimme hyväksyä sekä missä kohden voimme tai emme voi tehdä myönnytyksiä.

Tohtori Martti Lutherin kirjoittamat.

1537

Etusivu: kaikki tunnustuskirjat