Lutherin Iso katekismus

Taustaa
Martti Luther julkaisi Ison Katekismuksen (saksaksi Deutsch Catechismus) vuonna 1529 kristinopin opettamisen apuvälineeksi. Molemmat katekismukset on suunnattu ensisijaisesti papeille, mutta ne soveltuvat myös opettajille, vanhemmille ja kaikille kristityille, jotka haluavat perehtyä kristillisen uskon ja elämän perusasioihin. Katekismuksen neljä pääosaa pyrkii vastamaan neljään keskeiseen kysymykseen. Kymmenen käskyä ilmaisee, mitä Jumala tahtoo. Uskontunnustus kertoo, kuka on Jumala ja mitä hän lahjoittaa. Isä meidän -rukous ohjaa lähestymään Jumalaa rukouksessa ja sakramentit kertovat, miten Jumala lähestyy ihmistä.

Iso Katekismus noudattelee Vähän Katekismuksen rakennetta, mutta on tätä laajempi ja yksityiskohtaisempi. Näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta siinä otetaan kantaa monin keskiajan teologian suuriin kysymyksiin. Muista tunnustusteksteistä poiketen Iso Katekismus ei ole syntynyt kirkkopoliittisen väittelyn keskellä, vaan sen tähtäyspiste on hengellinen. Sen tarkoituksena on selittää yksinkertaisesti kristinuskon keskeinen sisältö ja tukea tavallisen seurakuntalaisen hengellistä elämää.

Lyhyt kehotus ripittäytyä (Ein kurze Vermahnung zu der Beicht) on alun perin Lutherin itsenäinen kirjoitus, mutta otettiin mukaan jo Ison Katekismuksen toiseen painokseen. Sen voidaan kiistattomasti katsoa kuuluvan tunnustuskirjoihin. Samalla se osoittaa, kuinka vahvan merkityksen luterilainen reformaatio antoi ripille.

Sisällysluettelo

Martti Lutherin esipuhe

Esipuhe
   Jumalan kymmenen käskyä
   Uskomme pääkohdat
   Rukous eli isä meidän niin kuin Kristus on opettanut
   Kaste
   Ehtoollisen sakramentti

Ensimmäinen osa - Kymmenen käskyä

Toinen osa - Uskontunnustus

Kolmas osa - Isä meidän -rukous

Neljäs osa

Viides osa

Etusivu: kaikki tunnustuskirjat